First steps to sexuality

Ala-asteen viimeisillä luokilla ne otettiin. Ensiaskeleet Naiseuteen. Yhdessä tyttökaverin kanssa.

Parhaan tyttökaverini kanssa olimme toistemme luona vuoronperään yökylässä. Vanhempien mentyä nukkumaan, otimme toisistamme kuvia, punaisissa eläinkuosisissa pyjamissamme, ja poseerasimme. Luimme yömyöhään ahnaasti koulusta saatuja esitteitä murrosiästä ja ehkäisystä. Kymmenvuotiaasta eteenpäin laitoimme monta kerrosta ripsiväriä, Maybeliinen huulikiiltoa ja kasvoihin äidin Joe Blascoa ennen kouluunlähtöä. Ensimmäiset röökit vedettiin kutosella ja eka poikaystävä tuli kuvioihin samoihin aikoihin.

Olin luokan ensimmäinen fyysisessä kehityksessä. Minulla oli rintaa ja reittä, kun muut olivat lapsen mitoissa. Sain pojilta huomiota – jota rakastin.

Yläasteella lähdin tavoittelemaan hoikempaa vartaloa – sellaista, joita kaikkien naistenlehtien kansissa oli. Se kävi nopeasti. Pian olin enkeliluinen nuori anorektikko. Ajatuksissa ei silloin pyörinyt enää ensimmäiseksi pojat, vaan läski, laihuus, ruoka, ruoattomuus, liikkuminen, kalorit ja epätoivo. Muutaman vuoden enkelielämää elettyäni aloin laskeutua maanpinnalle.

Silloinen poikaystäväni motivoi minua syömään enemmän. Halusin tuntua pehmeämmältä ja näyttää paremmalle hänen silmissään. Suhde ei kuitenkaan toiminut pitemmän päälle, vaan kuvioihin astui vanhempi herrasmies. Hän oli vanhempieni ikäinen, sanavalmis ja charmikas MIES. Tämä mies vei moneen paikkaan autollaan, söimme ulkona ja sain myös kaipaamani ihailua. Sekään suhde ei kuitenkaan kestänyt pitemmän päälle. Elin muutaman kuukauden villiä aikaa, deittailin erilaisia "poikia". Jälkikäteen ajateltuna koetin sillä tavoin unohtaa miehen. Sittemmin olen asettunut enemmän aloilleni.

Kirjoitan blogiin lähinnä seksuaalisuuteen, parisuhteeseen, sinkkuuteen ja naisena oloon liittyviä pähkäilyjä.Tervetuloa matkalle mukaan. Kommentit ovat tervetulleita.