Ensimmäinen seuraaja! =) Tervetuloa!
Hellyydenkipeä
Eräs poikaystävä kysyi minulta kerran, olinko koskaan
miettinyt miksi olin niin hellyyden- ja huomionkipeä. Rupesin miettimään, miksi
todella olin emotionaalisesti hyvinkin nälkäinen: Kaipasin kotona ollessa
vähintään parin tunnin välein suukkoja, silittelyjä, rutistuksia. Arjessa melkein elin miesten katseista ja
hyväksynnästä.
Halusin huomiota ja läheisyyttä, sillä niitä saadessani tunsin
itseni halutuksi ja hyväksi, mistä sain energiaa käsittämättömän
paljon. Silloin moni mahdoton asia olikin mahdollinen ja uskalsin tehdä mitä
vain. Joku tuntee itsensä hyväksi urheilusuorituksen jälkeen, joku hyvin
menneen tentin jälkeen.
Olen arkajalka ja toisinaan aika epävarma, ihailevat katseet
tekevät olon myös varmemmaksi. Paitsi että olen nyt myöntänyt olevani hieman jänishousu,
olen myös haaveilija. Sattumukset, jotka päivän mittaan ajatuksissani tapahtuvat, antavat
energiaa myös energiaa. Miltä tuntuisikaan nousta toisen päälle
luentosalissa ja alkaa suukottelemaan ja hivelemään?
Ahmin hellyyttä ja huomiota, koska haluan tuntea oloni
hyväksi, kauniiksi, halutuksi - ennen kaikkea varmemmaksi.
En ole löytänyt vielä täysin sitä, mitä olen ja haluan
olla. Positiiviset huomionosoitukset tekevät olon varmemmaksi ja antavat
rohkeutta toimia itsestä hyvällä tuntuvalla tavalla.
Onko joku samanlainen? Miksi te haluatte huomiota tai
hellyyttä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti