Tervetuloa toisellekin lukijalle !! =)

Pikkari- ja kuvamyynti

ALKUTAIVAL

Tutustuin netissä erääseen tyttöön, jonka kanssa silloin tällöin juttelimme. Hän kertoi kaverinsa etsivän opiskeluillensa rahoittajaa myymällä käytettyjä alusvaatteitaan. Nauroimme asialle, että onpa vähän hassua. Meni muutamia viikkoja ja ajatus keskustelustamme tuli yhä uudelleen ja uudelleen mieleen. Ajattelin testimielessä kokeilla itsekin. Ei minullakaan opiskelijana ole ikinä varaa mihinkään ylimääräiseen.

Laitoin ilmoituksia erilaisille seuranhakusivustoille ja katsoin vähän mallia, mitä muut pikkarimyyjät kirjoittavat. Viestejä alkoi tulla. Niinpä sain myytyä ensimmäiset pikkarit. Se kävi aika helposti ja ajattelin, että myynpä vielä ainakin toiset ja kolmannet. Oli oikeastaan aika ihanaa, että oli oma tuhma salaisuus, jota ei kukaan päällepäin osaisi arvata. Imagoni puolituttujen keskuudessa oli nimittäin kiltti tyttö. Eikä kaveritkaan, jotka tietävät, että silloin tällöin heittäydyn hullutuksiin, tätä uskoisi. Kerroin kuitenkin parille luottohenkilölle puuhistani – heitä hieman nauratti – kuten minuakin alussa.

PLUSSAT JA MIINUKSET

Sittemmin, useampia pikkuhousuja lähettäneenä juttu on kuitenkin nimenomaan kiehtovaa tabunsa vuoksi. On myös ihanaa käydä alusvaateostoksilla ja ostella vakkareille lähteviä pöksyjä, kun on oppinut tietämään vähän, mistä he pitävät. Jos olen löytänyt jotain kivaa, yleensä heitän viestillä heitä, että täällä olisi taas yhdet. Aktiivisuus on avainsana, että kauppoja saa tehtyä. Olen toiminut puhelinmyynnissä provikkapalkalla. Provikkapalkka oli mielestäni kannustava tapa saada kunnianhimoiset työntekijät soittamaan paljon. Minä sain hyvin menneen työpäivän päätteeksi euforisen olon, mikä oli seurausta itsensä ylittämisessä. Olin vaikka asettanut tietyn myyntitavoitteen päivälle ja sen ylitettyäni tuli voittajafiilis. Pikkarimyynnissä on jotain samaa. Pääsee ylittämään itsensä. Sehän on tavallaan myös provikkaa. Kuten kirpparimyynnissäkin. Ei siellä tuntipalkkaa ole. Saatan esimerkiksi katsoa, että tarvitsen uuden laukun, ja se maksaa X euroa tai haluaisin ostaa opiskeluihini liittyvän kirjan, josta voi jatkossakin olla hyötyä. Sitten yritän saada rahat kasaan siihen.

Eteen tulee jatkuvasti omanlaisiaan haasteita. Alussa oli raastavaa, kun asiakkaista yritti saada selvää, ostavatko he oikeasti vai eivät. En hakenut mitään muuta kuin tähän juttuuni asiakkaita niin yritin viestien seasta karsia muut henkilöt pois. Se oli aika vaikeaa ja vei aikaa ja hermoja.  Oli rasittavaa pitkien viestittelyjen jälkeen huomata, ettei joku haluakaan mitään.

Nykyään osaa vähän tarkemmin katsoa, kuka on oikeasti kiinnostunut saamaan itselleen jotakin. Tällä hetkellä pelkää omien kuvien leviävän ties minne ja tuttujen tulevan vastaan. Lisäksi vielä se, että välillä ihmiset olettavat saavansa kaikenlaista ilman korvausta minun suuntaani. Tulee halpa olo. Kuten melkein joka asiassa, nälkä kasvoi kuitenkin tässäkin tapauksessa. Laajensin pikkareista myös muihin vaatteisiin sekä tekstiviesteihin, valokuviin, videoihin ja tarinoihin.

Jos joku pikkari-/kuvamyyjä on eksynyt tänne niin olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, mikä teistä on parasta ja ikävintä hommassa?